Rakenna sinäkin verkkosivustosi ePohjanmaa-alustalle

 
  Etusivu > Asuminen > Muuttajan muistilista
På svenska | In English
Työkalut
Suurenna teksti Tulosta sivu
Sivukartta

Kirjallisuus


Suomenkielinen kirjallisuus 
Johan Ludvig Runeberg ja Zacharias Topelius kirjoittivat teoksensa ruotsin kielellä, mutta suomeksi käännettyinä niistä tuli koko kansan omaisuutta. Vänrikki Stoolin tarinoissa, joissa heijastuivat myös Etelä-Pohjanmaan taisteluiden jättämät virikkeet, Runeberg loi suomalaisista taiteellisesti pelkistetyn ihannekuvan ja kirkasti samalla aikalaisten mielissä muiston Suomen sodasta, millä oli vaikutusta fennomanian nousuun ja luonteeseen maakunnassa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Topeliuksen Välskärin kertomuksissa on piirteitä ja henkilökuvia Kyrönmaan lakeuksilta, mutta Vaasan ja Uudenkaarlepyyn merihenkinen elämä sekä kauppaa ja merenkulkua harjoittanut porvaristo ovat niin ikään antaneet väriä tapahtumiin. 

Romanttis-idealistinen kaunokirjallisuuden suuntaus jatkui 1880-luvulle saakka, jolloin laihialainen Santeri Alkio (18621930) aloitti kirjallisen tuotantonsa. Alkion pääteokseksi muodostui vuonna 1894 ilmestynyt romaani Puukkojunkkarit, joka sai jatkokseen teoksen Murtavia voimia (1896). Vuonna 1906 Alkiosta tuli perustamansa sanomalehti Ilkan päätoimittaja. Uudet tehtävät politiikassa ja nuorisoseuraliikkeessä keskeyttivät joksikin aikaa kirjailijatyön. Viimeisinä sortovuosina 19131916 häneltä ilmestyi useita romaaneja, jotka korostivat maahenkisyyttä ja liikkuivat maaseutuväestön valistuksellista ja taloudellista nousua koskevissa aiheissa.

Pohjanmaan maakunnan ruotsinkielinen väestö muodostaa 30 prosenttia koko maan ruotsinkielisestä väestöstä, mutta maakunnan suomenkielinen väestö muodostaa alle 2 prosenttia koko maan suomenkielisestä väestöstä. Tällä tilastollisella tosiasialla on merkityksensä tunnettujen suomenkielisten kirjailijoiden harvalukuisuuteen. Kansallisesti tunnetuin suomenkielellä kirjoittavista nykykirjailijoistamme on Jorma Ojaharju; tuotteliaimman kautensa hänkin asui Helsingissä.

Muista Pohjanmaan maakunnassa asuvista kirjailijoista voidaan tässä esitellä Pirkko Aitoaho (”Omilla teillä” 2001), Kaisa Ikola (lukuisia nuorten kirjoja, mm. ”Se on moro, hullu luokka!” 2000), Risto Jalonen (kirjailija, kuvataiteilija, valokuvaaja ja graafinen suunnittelija), Sakari Kännö (dokumenttiromaani ”Mosku” ja muita lapinaiheisia kirjoja) ja Ritva Viljanmaa (runokirjoja ja romaani ”Anna heille anteeksi” 1980). Em. kirjailijoita yhdistää Pohjanmaan kirjailijat ry, jonka jäseniä he ovat.

Seinäjoen kaupunginkirjaston kotisivujen kautta (www.seinajoki.fi/kirjasto) pääsee yhdistyksen koti­sivulle. Sieltä löytyy kirjallisuuslinkkien joukosta pohjalaisista nykykirjailijoista koottu Lakialla tuuloo -hakemisto. Muita maakunnassa vaikuttavia kirjailijoita: Sisko Thors (mm. ”Kirja-Matin matkassa” 1997, ”Rusinareikä ja tahoonpuut” 1999 ja ”Noitatulien hohteessa” 2000).

Vasa Littfest Vaasa -kirjallisuustapahtumajärjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2001. Festivaali haluaa antaa tukea ja kohtaamispaikan kirjallisuudelle ja kirjailijoille sekä ylittää kielellisiä, alueellisia ja kansallisia rajoja. Se heijastaa Pohjanmaan kirjallisuuden nykytilannetta, perinteen ja uusiutumisen, alueeseen kuulumisen ja maailman­laajuisen näköalan välisessä voimakentässä.

Heimo Salomaa


Ruotsinkielinen kirjallisuus
Pohjanmaa on kirjallisuuden näkökulmasta rikas maakunta, siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Kautta historian sitä on kuvattu ja ylistetty ja se on myös tuottanut useita suomalaisen, suomenruotsalaisen ja laajemmassakin merkityksessä ruotsinkielisen kirjallisuuden nimistä. Kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg (1804
1877) ja Zacharias Topelius (18181898) ovat ne kirjallisuuden merkkihenkilöt, joita tällöin ensi sijassa ajatellaan.

Kuten monet muutkin pohjalaista alkuperää olevat kirjailijat tekivät Runeberg ja Topelius suurimman osan elämäntyöstään eteläisessä Suomessa, jossa mahdollisuudet korkeampaan koulutukseen olivat paremmat ja resurssit suuremmat. Siteet maakuntaan pysyivät kuitenkin vahvoina. Topeliuksen lapsuudenkoti Kuddnäs Uudessakaarlepyyssä ja Runebergin perheen metsästys- ja kalastusmaja Östanfjärdenissä Pietarsaaressa muistuttavat runoilijoiden taustasta.

Kiinnostus kirjallisuutta kohtaan kasvoi 1700-luvun jälkipuolella edelleen ja sai näkyvämpiä muotoja. Vaasan lukuseura (Läsesällskapet) perustettiin 1794 silloisen hovioikeudensihteerin, myöhemmin hovioikeudenneuvos Olof Langensteinin aloitteesta ja siitä kehittyi Suomen ensimmäinen lainakirjasto. Myös muualla Euroopassa suuntautuivat erilaiset yhdistykset tällä aikakaudella yhä enemmän kirjallisuuden edistämiseen ja levittämiseen, ikään kuin heijastaen valistuksen tietoihanteita.

Uudet aatteet saapuivat Pohjanmaalle melko varhaisessa vaiheessa, mikä on todisteena hyvistä yhteyksistä ulospäin ja maakunnan kulttuurisesta kasvualustasta. Anders Chydenius, joka oli 1700-luvun sivistyselämän voimahahmo, on syytä mainita tässä yhteydessä, vaikkakin hänen merkittävimmät panoksensa kohdistuivat kirjalliseen työhön politiikan ja talouselämän alalla.

Kaksi varhaisempaa kirjailijaa, joiden juuret ulottuvat Pohjanmaalle, olivat nuorena poismennyt esiromanttinen runoilija Michael Choraeus (s. 1774 Vöyrillä) ja Sara Wacklin (s. 1805 Oulussa), jälkimmäinen yksi naiskirjallisuuden pioneereista. Choreus kuului piiriin, joka ympäröi tunnetumpaa Franz Michael Franzenia (s. 1774 Oulussa). Sara Wacklin sai paikan kirjallisuushistoriassa teoksellaan Sadat muistot Pohjanmaalta (Hundrade minnen från Österbotten), kolmiosainen teos, joka on sekoitus muistelmia, episodisia kertomuksia ja henkilökuvia. Merkillepantavaa on, että Wacklin kuvaa ennen kaikkea Oulua lähiseutuineen, jotka olivat osa Pohjanmaan historiallista maakuntaa.

Suomen kirjallisuudesta löytyy useita kirjailijoita, joiden juuret ulottuvat Pohjanmaalle. Mistään erityisestä pohjalaisesta kirjallisuudesta voidaan tuskin puhua, koska nämä kirjailijat yleensä kuuluivat suurempaan kokonaisuuteen maamme kirjallisuudessa asuen ja vaikuttaen maakunnan ulkopuolella. Pohjanmaan antamat kokemukset saattoivat kuitenkin eri tavoin näkyä heidän teoksissaan. Tästä ryhmästä voidaan mainita Alexander Slotte (s. 1861 Alavetelissä), Mikael Lybeck (s. 1864 Uudessakaarlepyyssä), Jarl Hemmer (s. 1893 Vaasassa) ja Ragnar Rudolf (R.R.) Eklund (s. 1895 Uudessakaarlepyyssä). Kolme aktiivivuotensa Pohjanmaalla viettänyttä runoilijaa oli Ernst V. Knape (s. 1873 Kokkolassa), Joel Rundt (s. 1879 Uudessakaarlepyyssä) ja Jacob Tegengren (s. 1875 Vaasassa).

Vasta viime sodan jälkeisinä vuosina alkoi kehittyä määrätietoinen kirjallinen toiminta alueelliselta pohjalta. Tunnushahmo oli kirjailija Evert Huldén (s. 1895), joka mm. teki aloitteen Svenska Österbottens litteraturförening -yhdistyksen perustamiseen. Yhdistys piti perustavan kokouksensa 17. kesäkuuta 1950 Vaasassa. Yhdistys on arvokkaalla tavalla tukenut Pohjanmaan ruotsinkielistä kirjallisuutta. Se on ennen kaikkea ollut luonnollinen kirjallisuuteen kohdistuvan kiinnostuksen kanava ja lenkki muihin kirjallisiin yhteyksiin. Vöyrin kirjoittajaseminaarit toimivat useiden vuosikymmenten ajan kohtaamispaikkana. Myös yhdistyksen muut toimintamuodot – antologiat, kirjoittajakurssit, kilpailut, kirjailijakiertueet, lukutilaisuudet ja matkat – ovat olleet merkityksellisiä.

Yleiseen suuntaukseen on myös yhdistetty kunnianhimoinen pyrkimys laajentaa perspektiiviä, etenkin muiden pohjoismaiden suuntaan. Parhaiten tätä ehkä ilmentää kirjallisuusjulkaisu Horisont, joka perustettiin vuonna 1954 ja joka on tätä nykyä yksi ruotsalaisen kielialueen arvostetuimmista kirjallisuusjulkaisuista. Horisontilla on jo monen vuoden ajan ollut toimittajat sekä Suomessa että Ruotsissa.

Ruotsinkielisen Pohjanmaan kirjallisuusyhdistyksen (Svenska Österbottens litteraturförening) perustamisesta virisi vilkas kirjallinen toiminta Pohjanmaalla. 1950-luvulla debytoi joukko kirjailijoita, jotka kohottivat maakunnan kirjallista profiilia, heidän joukossaan Lars Huldén, Kurt Högnäs, Wava Sturmer, Inga-Britt Wik ja veljekset Gösta Ågren ja Leo Ågren. 1960- ja 1970-luvulla kehitys jatkui kiihtyvällä vauhdilla, kun useat kirjailijat ottivat kantaa kuumiin ajankohtaisiin kysymyksiin ja alueellinen itsetunto vahvistui.

Författarnas Andelslag -kirjailijaosuuskunnan toiminta käynnistyi 1973 ja on sen jälkeen esittänyt tärkeää osaa vaihtoehtoisena julkaisumuotona ja koonnut piiriinsä huomattavan osan pohjalaisesta suomenruotsalaisesta kirjailijakunnasta. Kustantamo on keskimäärin julkaissut puolisen tusinaa kirjaa vuodessa ja ollut monien kirjailijoiden ponnahduslauta.

Vuonna 1987 alue sai vielä yhden kustantajan. Kustannusosakeyhtiö Scriptum, joka on Svenska Österbottens förbund -kuntayhtymän, Österbottniska Fornforskningssällskapetin ja Svenska Österbottens litteraturföreningin yhteisomistuksessa, suuntautui aluksi ammattikirjallisuuteen mutta on ajan mittaan laajentunut käsittämään myös kaunokirjallisuutta eri muodoissaan. Markkinoinnissaan on Scriptum viestittänyt pyrkivänsä olemaan koko ruotsinkielisen Suomen kustantamo. Pienempi kustantamo, joka on mukana monipuolistamassa Pohjanmaan kirjanjulkaisutoimintaa, on Korsnäsista peräisin oleva Hantverk.

Pohjalaiskirjallisuutta ovat hallinneet maaseutu- ja maanviljelysympäristöt. Realistinen kerrontaperinne on luonnollisesti ollut vahva, mutta Pohjanmaalla on myös kirjoitettu runoja, joita yleensä sävyttää perinteinen muotokieli. Kirjallinen tuotanto sisältää luonnollisesti myös kaupunkinäkymiä, lähinnä Pietarsaaresta, Uudestakaarlepyystä ja Vaasasta. Lisäksi on esimerkkejä pohjalaisesta työläisväestön kuvauksesta – keskeisinä niminä Anna Bondestam ja Leo Ågren – sekä poliittista radikalismia.

Viime vuosikymmenten aikana on maakunnan kirjallisuus monipuolistunut. Pohjanmaalla on siinä mielessä lähestytty muita Suomen ruotsinkielisiä alueita, vaikkakin täällä edelleen löytyy omaa alueellista tietoisuutta. Uusi sukupolvi pohjalaiskirjailijoita on koulutuksessaan kulkenut samoja teitä kuin kollegansa etelämpänä, mikä myös näkyy kirjallisessa tuotannossa. Åbo Akademin kasvatustieteellisen tiedekunnan aloittaessa toimintansa Vaasassa vuonna 1974 sai maakunta ensimmäisen ruotsinkielisen akateemisen koulutusväylänsä. Tänä päivänä kasvavat alueelliset yliopistot yhä vahvemmiksi, mikä myös vaikuttaa kulttuurielämään.

Ralf Andtbacka