Pohjanmaalla on 2000-luvulla ryhdytty yhä tarkemmin hyödyntämään mahdollisuuksia kartoittaa, suunnitella ja toteuttaa lasten- ja nuortenkulttuuria. Lastenkulttuuripoliittisia ohjelmia on laadittu alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti tukemaan aloitteita, joissa lasten ja nuorten rooli esiintyjinä ja yleisönä korostuu. Taloudellista tukea haetaan yhä enemmän erilaiselle kulttuurikasvatustoiminnalle. Tahto luoda verkostoja ja yhteistyötä kielirajojen, ikäluokkarajojen ja vanhentuneiden kulttuurirakennerajojen yli on vahva.
Yhteiskunnan kulttuurirakenteet ja koulutusjärjestelmä luonnehtivat lasten- ja nuortenkulttuuria mielekkääksi ja luonnolliseksi osana lasten ja nuorten kehitystä. Tämä on johtanut mm. siihen, että monet pohjalaiset lapset ja nuoret viettävät suuren osan arjestaan aikuisten rakentamissa kouluympäristöissä ja aikuisten järjestämien vapaa-ajan harrastusten parissa. Samanaikaisesti lapset ja nuoret luovat omia keskinäisiä, virtuaalisista kohtaamisista ja yhteyksistä koostuvia arkiverkostoja. Uuden tietotekniikan ansiosta – joka sekin on aikuisten luoma – lapsilla ja nuorilla on pääsy ”kokonaiseen maailmaan”, joka ulottuu kauas heidän omasta lähiyhteiskunnastaan. Samalla tämä ”maailma” tavoittaa heidät heidän omassa arjessaan.
Pohjalaisilla lapsilla ja nuorilla on laajasti kokemusta nykyajan kulttuuri-ilmentymistä. Heillä on maailmanlaajuinen kulttuurinen viitekehys, joka perustuu useimmiten massa- tai populaarikulttuuriin. Useimmat heistä ovat leikkineet samojen valmistajien valmistamilla leikkikaluilla, pelanneet samoja pelejä, seuranneet samoja tv-ohjelmia, katsoneet samoja elokuvia, kuunnelleet samaa musiikkia ja käyneet samantyyppisissä kulttuurielämyskohteissa kuin muissa hyvinvointivaltioissa elävät lapset ja nuoret. Tätä kulttuurista viitekehystä he kantavat luonnollisella tavalla mukanaan, kun he ovat yhteydessä muiden kulttuurialueiden lapsiin ja nuoriin. Kulttuurinen monimuotoisuus on lapsille ja nuorille huomattavasti enemmän arkea rikastuttava kuin rajoittava tekijä.
Kuluvan vuosisadan lapset ja nuoret ovat paljon tietoisempia muutoksista ja niiden seurauksista kuin aikaisempien sukupolvien lapset ja nuoret. Yhä useammalla lapsella on omakohtaista kokemusta esim. avioeron aiheuttamista perhesuhteiden muutoksista. He omaksuvat kokemuksia tv-ohjelmista, joissa ihmiset muuttavat elämäntyyliään tai kokevat muutoksia kykyjenetsintäohjelman edetessä. Sotien, luonnonkatastrofien ja erilaisten turvajärjestelymuutosten muokkaamat ihmiskohtalot koskettavat heitä median välityksellä. Aikuisten teot muokkaavat heidän arkeaan samalla tavalla kuin ennenkin. Heillä on kuitenkin aikaisempia sukupolvia paremmat mahdollisuudet viestittää muille ymmärtävänsä, että he ovat osa aikuismaailman muutosalttiutta.
Kulttuurisena haasteenamme on tarjota sellaista lasten- ja nuortenkulttuuritoimintaa, jossa lapset ja nuoret saavat olla lapsia ja nuoria omassa todellisuudessaan. Meidän on luotava dynaamista ja elävää lasten- ja nuortenkulttuuria juuri siinä liitoskohdassa, missä yhä enemmän kokemuksia mukanaan kantavat lapset ja nuoret sekä toisaalta lasten- ja nuortenkulttuuria ymmärtävät ja siitä välittävät aikuiset kohtaavat. Kohtaamisen on oltava lapsia ja nuoria kuunteleva. Lasten ja nuorten kuunteleminen tarkoittaa paitsi avointa suhtautumista lasten ja nuorten todellisuuteen myös sitä, että lapsille ja nuorille annetaan keinoja omaksua kulttuuriperintöä ja tulevaisuuden visioita siten, että menneisyys, nykyaika ja tulevaisuus kohtaavat. Pohjanmaalla on tälle kaikki edellytykset.
27.6.2008
Hannah Kaihovirta-Rosvik